Parin viikon ruokamaistelujen jälkeen Emma sai (toisenlaisista suunnitelmista huolimatta) maistaa päärynää. Äiti soseutti sitä aivan ex-tempore eikä neiti kyllä valittanut. Koskaan ei ole suu auennut niin ammolleen... :o)

Niin ja joitakin päiviä sitten Emma oppi avaamaan suun. Enää ruuan maistelu ei ole mitään epämääräistä touhua, vaan hommassa on selkeä rytmi, miten ruoka tulee suuhun ja mitä sille sitten tehdään. Hyvä Emma! Äidistä on ihana katsella, kun toinen niin nauttii ruuasta.