Sintti oli rauhallinen masuvauva siinä mielessä, ettei juurikaan ilmoitellut tulostaan. Kun laskettu aika tuli ja meni alkoi äitiäkin jo hieman jännittää, että miten Saran ja Jaakon hoito järjestetään, kun kaikki ovat töissä. No, onneksi Sintti oli tarkka tyttö ja tiesi, että äiti sai ripustettua viimeinkin viimeiset verhot. Äiti nimittäin niin moneen kertaan totesi, että ennen kuin verhot on laitettu, ei Sintin tarvitse syntyä. ;o)

Supistukset alkoivat lauantai-iltana klo 17.40. Niitä tuli heti 10-15 minuutin välein ja jo tunnin kuluttua niiden väli oli vain 4-5 minuuttia. Koska supistukset voimistuivat koko ajan, hälytimme mummun ja papan tulemaan klo 20.45 (jotta saimme Saran ja Jaakon nukkumaan ennen isovanhempien tuloa). Siinä vaiheessa äidillä teki jo hieman tiukkaa, mutta tunnin verran odottelimme vielä kotona ennen kuin lähdimme ajelemaan kohti sairaalaa.

Ensimmäinen puolituntinen sairaalassa kului käyrillä. Sintillä oli välillä meno päällä, mutta pääasiassa pikkuinen oli melko rauhallinen. Kaikki oli mallillaan ja koska kohdunsuu oli jo 7cm auki, pääsimme heti synnytyssaliin. Siellä äitiä lääkittiin ja sen jälkeen seuraavat 1,5h olivatkin hyväntuulista odottelua, että Sintti on valmis tulemaan.

Pieni, tarmokas neiti syntyi puolen tunnin ponnistusvaiheen jälkeen klo 1.30. Sintti vietti hetken aikaa äidin paidan alla...

... kunnes oli aika peseytyä. Isi kylvetti pienen prinsessansa...

... jonka jälkeen pukeuduttiin lämpimästi. Isi piti Sinttiä sylissään noin puolisen tuntia, jonka aikana neiti vain killitteli ja katseli maailman menoa.

Kun äiti oli parsittu, pääsi Sintti rinnalle ensimmäistä kertaa. Neiti osasi imeä hienosti, joten elämän ensimmäinen ateria tuli nautittua puoli kolmen aikaan yöllä. Pikkuneiti valloitti äidin ja isin sydämet sillä sekunnilla, kun putkahti tähän maailmaan... Tässä se rakas Sintti nyt viimeinkin oli! :o)

Siirryimme Sintin kanssa osastolle puoli neljän aikaan yöllä, jolloin isi lähti kotiin nukkumaan. Aamulla Sintti oli kuin pieni maatuska; kätilö oli pakannut pikkuneidin tiukaan pakettiin, sillä neidin lämmöt olivat edelleen hieman liian matalat. Niinpä aamuimetyksen jälkeen Sintti nukkui lämmitetyn kauratyynyn kanssa ja kylläpä unet maistuivatkin!

Päivä sujui nukkuen, kakkien ja syöden. Äiti ja Sintti tuijottelivat toinen toisiaan ja tutustuivat kaikessa rauhassa. Isi kävi päivällä ihastelemassa pikkutyttöään: on se vaan ihana! Illalla isi, Sara-sisko ja Jaakko-veli tulivat mummin ja ukin kanssa katsomaan uutta pikkusiskoa. Siskolla ja etenkin veikalla meni "vähän" lujaa, taisi molempia hieman jännittää pikkusiskon ja äidin luo tuleminen. Jaakko esitteli vauvalle temppuja hypellen ja päristellen: "Kato vauva!".

Sara alkoi heti helliä ja hoivata pientä siskoaan. Sisko sai paljon haleja ja lämpimiä paijauksia. Lisäksi Leila-isotäti (tätimummo) ja P&Vekku tulivat ihastelemaan pikku-Sinttiä.

Maanantai ja tiistai kuluivat sairaalan osastolla Sintin rytmin tahdissa. Neiti söi jo sairaalassa paljon kerralla, jonka jälkeen unia riitti jopa niin pitkään, että äiti kävi kansliassa varmistamassa, että kuinkas kauan näin pienet saavat kerralla nukkua. Maanantaina isi, Sara ja Jaakko kävivät katsomassa uudemman kerran. Myös mummu, pappa sekä Tume-eno & Igor-eno piipahtivat tervehtimään uutta perheenjäsentä.

Tiistaina oli Sintin lääkärintarkastus, jossa oli kaikki hyvin. Hieman lääkäri ja lastenhoitaja olivat huolissaan Sintin painonlaskusta ja käskivät neuvolantädin tulla tekemään painokontrollia muutaman päivän päästä. Illalla koitti kotiinlähtö. Sää oli sateinen ja tuulinen, kun ajelimme koko perheenä kotia kohti.

Kotona Sintti sai aivan ensimmäiseksi ruokaa, jonka jälkeen maistuivat unet. Huolimatta siitä, että äiti, Sara ja Jaakko järjestivät 30-vuotiaalle isille yllätyskekkerit ja meno oli sen mukaista... ;o)