Joopa joo. Vaikka kuvittelin ihan tosissani, että Sintti syntyy ennen laskettua aikaa niin pakko se nyt vaan on todeta, ettei niin tule käymään. Joko pikkuinen on tarkka syntymäpäivästään (haluaa syntyä liputuspäivänä) tai sitten masussa on niin hyvät oltavat, ettei Sintti halua tulla vielä pois. Tai sitten Sintti pelkää tätä hurjaa menoa (äiti ei pysähdy hetkeksikään) eikä yksinkertaisesti uskalla tulla tämän hulinan keskelle. Mummun ehdotus oli vielä, että kun äiti vaan tekee hommia eikä lepää, on Sinttikin niin väsynyt, ettei jaksa tulla pois.

No, tänään on ollut Sintin savustuspäivä ja samaa projektia tullaan jatkamaan myös lähipäivinä. Tänään on taas touhuttu aamusta iltaan ja ensimmäistä kertaa kävin jopa oikein reippaalla kävelylenkillä saadakseni aikaan supistuksia. Ei mitään. Ainoat oireet (mitä ne parin tunnin vihlonnat sitten olivatkaan) olivat noin viikko sitten parin tunnin ajan. En välitä saunoa, mutta tänään vedin sellaiset hikilöylyt, että oksat pois.

Sara ja Jaakkokin yrittivät parhaansa ja maalasivat äidin masua ennen kuin äiti pujahti sinne saunan puolelle. Että tässä sitä masukuvaa nyt sitten oikein suurimmillaan. ;o)

(älkää kattoko karseita turvonneita norsunjalkoja...)

Maalaaminen oli lapsista hassua ja taisi Sinttikin olla ihmeissään, kun ei liikkunut laisinkaan. Yleensä jumppa nimittäin alkaa heti, kun äiti vaan istuu hetkenkin paikoillaan...

Odottelu siis jatkuu, niin täällä kuin muuallakin. Taitavat muut jännittää Sintin tuloa enemmän kuin minä. :o)