Vaikka minulla on tuima ja tarkkaavainen katse...



... olen minä pääasiassa hyvällä tuulella!

Kuten kuvasta näkee, on Emma löytänyt omat nyrkkinsä. Pienet sormet ja nyrkit hakeutuvat jatkuvasti suuhun ja sitten alkaa louskutus. Neiti ei onneksi ole vielä löytänyt peukaloaan, toivottavasti siitä ei saada tutin korviketta. Tuttitreenit jatkuvat edelleen, tosin yhtä laihoin tuloksin kuin ennenkin. Vieläkin jatkuva räkätauti ei helpota yhtään tutin syömistä. Myös tuttipullosta syöminen takkuilee, sitä kokeiltiin tällä viikolla eikä se onnistunut. Pieni Emma-neiti karjui pää punaisena, kun äiti yritti tarjota jotain ihmeellistä uloketta suuhun. Saatuaan lopulta tissin suuhunsa kuului rinnalta onnellisia huokauksia ja tyytyväistä ääntelyä.



Emma harjoittelee pari kertaa päivässä myös masullaan oloa. Kovasti tuntuu ottavan voimille, mutta kyllä sitä tulostakin alkaa syntyä!



Kun oikein kovasti keskittyy, jaksaa pää pysyä ylhäällä korkeintaan parikymmentä sekuntia. Tästä se kuitenkin alkaa!

Emman rytmi on edelleen samankaltainen kuin aiemmin, mutta nukkumaanmenoaika on aikaistunut ja yön pituus on kokonaisuudessaan pidentynyt. Mitään joka yö toistuvaa, takuuvarmaa rytmiä ei vielä ole, mutta selvästi alkaa olla viitteitä siitä, että äidille suodaan pidempiä yöunia. (*tuulettaa*)

Neiti on kovin seuranhaluinen ja alkaa huhuilla heti, jos jää yksin nököttämään jonnekin. Vierellä ja samassa huoneessa ollessa neiti tarkkailee tapahtumia ja jutustelee niin paljon kuin muut jaksavat jutustella hänen kanssaan. Aurinkoinen ja hyväntuulinen tyttö edelleen, mitään ylimääräistä itkua ei meillä kuulu (itkee vain silloin, jos on kauhea nälkä ja joutuu jatkamaan ruuan odotusta). Ihana pikkuneiti, jolla on aivan mahtavat Raili Reitevän reidet! ;o)