Olen viime päivinä miettinyt, miten erilaiselta tämä yhden vauvan odottaminen tuntuukaan. Olen huomannut sen lähinnä omassa voinnissani, positiivisessa mielessä siis. Kaksi vuotta sitten Saraa ja Jaakkoa odottaessani olin jo tässä vaiheessa (=samoilla raskausviikoilla) jäänyt sairaslomalle, nukuin surkeasti yöt, molemmat kylkeni olivat aamuisin/nukkumisen jälkeen kuin moukaroidut, ravasin vessassa jatkuvasti (öisin 3-4krt) ja en pysynyt kävelemään kuin max 20 minuuttia.

Nyt nukun yöni heräämättä kertaakaan (käymättä pissalla) ja herään aamulla hyvävointisena vailla kylkikipuja. Jaksan touhuilla paljon ja jopa vatsallaan makoilu sujuu vielä (tosin en tee sitä vauvan vuoksi). Kyllä tuo nukkuminen ja yleinen hyvä olo vaan on iso asia. Osaan onneksi olla siitä vielä tässä vaiheessa kiitollinen, eiköhän sekin aika koita, että kaikki nuo vaivat ja tuhat muuta uutta (vain yhtä lasta odottaessa) ilmestyvät kuvioihin mukaan. No, niitäkin kokemuksia odotellen.

Niin ja yhden kanssa sitä on niin varma, että se on juuri se, joka potkii. ;o)